"Ruotsalaisella itsemurhien ehkäisytutkimuksen edelläkävijällä Jan Beskowilla* oli tapana sanoa, että termi "ottaa henkensä" on niin paljon parempi kuin tavallinen "itsemurha" tai "itsemurha", jota käytetään usein jokapäiväisessä puheessa. Kun hän selitti miksi, ymmärtää, että itsemurha ei ole valinta, murha eikä kohtalo, vaan onnettomuus - psykologinen onnettomuus. Sitä voidaan pitää tilana, jossa tie ulos käsittämättömistä ongelmista ja erittäin tuskallisista olosuhteista ei tarjoa muuta vaihtoehtoa kuin elämän poistaminen.
Tämä on 6. konseptimme - ITSEMURHIEN EHKÄISY - yhteensä 10 konseptin sarjassamme, jotka korostamme 10-vuotisjuhlamme aikana.
———————————————————
ITSEMURHIEN EHKÄISY - "Se, että ei pysty elämään, ei ole sama asia kuin se, että ei halua elää"
Ruotsalaisella itsemurhien ehkäisytutkimuksen pioneerilla Jan Beskowilla* oli tapana sanoa, että termi "hengen riistäminen" on niin paljon parempi kuin tavallinen "itsemurha" tai "itsemurha", jota käytetään usein jokapäiväisessä puheessa. Kun hän selitti miksi, ymmärretään, että itsemurha ei ole valinta, murha eikä kohtalo, vaan onnettomuus - psykologinen onnettomuus. Sitä voidaan pitää tilana, jossa tie ulos käsittämättömistä ongelmista ja erittäin tuskallisista olosuhteista ei tarjoa muita vaihtoehtoja kuin elämän poistaminen.
Kriisit voivat iskeä keneen tahansa, mutta ne menevät ohi. Juuri tämä on niin tärkeää muistaa, koska itsemurhatila lopulta laantuu. Jan Beskow sanoi, että kun "otat henkesi", et voi sietää elämää sillä hetkellä. Se on liian tuskallista, etkä näe muuta ulospääsyä, otat vain henkesi, mutta sillä hetkellä. Mieli haluaa välitöntä helpotusta, mutta keho haluaa elää.
Ruotsissa itsemurhaa tehdään vuosittain noin 1 200**. Itsemurha on yleisin kuolinsyy nuorten miesten keskuudessa. Luku, jota verrataan noin 200 ihmiseen, jotka kuolevat liikenneonnettomuuksissa**. Ekstrapoloimalla valmistuneiden itsemurhien määrää arvioidaan, että Ruotsissa tehdään vuosittain noin 15 000 itsemurhayritystä.
Itsemurhayritykset tai voimakas halu ja ajatukset itsensä tappamisesta (itsemurha) voivat tarkoittaa, että tarvitaan sairaalahoitoa päästäkseen pois tilastaan. Silloin on tärkeää, että ympäröivä ympäristö paranee itsessään ja varsinkin, että siellä on tukeva ja läsnä oleva henkilökunta. Mutta myös, että fyysinen ympäristö on suojattu nivelsidepisteiltä ja esineiltä, joita voidaan käyttää itsemurhaan. Tällaiset esineet voivat olla kaikkea takin ripustimista, sängynpäädyistä, ovenkahvoista ja koukuista.
Suurin osa yhteiskunnan itsemurhista ja itsemurhayrityksistä tapahtuu muussa ympäristössä kuin hoitoympäristössä. Itsemurhien ehkäisy eli ennaltaehkäisevä työ on siksi erittäin tärkeää. Suuri osa tästä työstä tapahtuu organisaatioiden kautta, esimerkiksi SPIV (Suicide Prevention in the West).
HealSafe Interiör tukee SPIV:tä taloudellisesti, mutta ennen kaikkea olemme oppineet heiltä paljon. Olemme kiinnostuneita siitä, mitä fyysinen ympäristö tarkoittaa potilaiden terveydelle ja hyvinvoinnille psykiatriassa, sekä siitä, mitä "fyysinen" itsemurhien ehkäisy voi tehdä vähentääkseen tehtyjen itsemurhien riskiä hoitoympäristössä.
On tärkeää muistaa, että jopa itsensä vahingoittamisesta tai itsemurhayrityksestä voi tulla onnettomuus ja johtaa jonkun kuolemaan tai vakavaan elinikäiseen vahinkoon. Itsemurhatutkimuksessa he puhuvat erilaisista menetelmistä, niin sanotuista "tiloista", joita käytetään itsemurhaan. Terveydenhuollossa kuristus on yleisin menetelmä. Siksi HealSafe Interiör keskittyi jo varhain suunnittelemaan "itsemurhia ehkäiseviä" sisustustuotteita minimoidakseen mahdollisuuden kiinnittää hirttosilmukka sisustuksessa olevaan esineeseen. Valikoima, joka sisältää nykyään muun muassa itsemurhia ehkäiseviä ja turvallisia verhokiskojärjestelmiä, koukkuja ja vaateripustimia.
Mutta tietysti asia on monimutkaisempi kuin tämä esimerkki. Se on kokonaisuus ja se, miten ympäristö luo ja muokkaa suhteita, eli "sosio-aineellinen", jolla sinänsä on suurin merkitys ihmisten hoidolle. Toisaalta Jan Beskow ja muut hänen kanssaan uskoivat, että keskeytynyt itsemurhayritys voi tarkoittaa eräänlaista heräämistä ja avautumista päästäkseen pois tilasta, jossa ei voi elää, juuri silloin. Kuten sanoin, se ei ole krooninen sairaus – se, ettei pysty elämään, ei ole sama asia kuin se, ettei halua elää.
Filippa Gagnér Jennetegin, Susanne Tellin ja Jan Beskowin kirjassa "Handbok för livskämpar" kirjoittajat jakavat tietoa ja kokemusta itsetuhoisuudesta ja tavoista kohdata se ja tulla ulos siitä. He antavat muun muassa esimerkkejä siitä, mikä luonnehtii akuuttia itsemurhakriisiä:
- Jos ongelmasi tuntuvat mahdottomilta ratkaista, kun olet kamppaillut pitkään ilman, että olet onnistunut ja itsemurha tuntuu lopulliselta ratkaisulta ongelmiisi ja psykologiseen kipuusi.
- Jos se aiheuttaa sietämätöntä psykologista ja fyysistä kipua.
- Jos tuntuu siltä, että olet yksin koko maailmassa ja että kukaan ei voi auttaa sinua.
- Jos sinulla on itsemurhasuunnitelma valmiina ja aiot toteuttaa sen käytännössä.
Ihmisille, jotka joutuvat sietämättömän kriisin keskelle, kirja tarjoaa myös konkreettisia neuvoja. Muun muassa rikkoa yksinäisyys, kertoa muille, miten se on, ja nähdä se läpi. Se häviää, ja vahvimmat ja akuuteimmat tunteet vapautuvat vähitellen. Tämä on niin tärkeää tietoa sen myytin torjumiseksi, että itsemurha on valinta ja/tai ennalta määrätty. Se ei ole. Se on psykologinen onnettomuus, jonka ehkäisemiseksi pitäisi olla enemmän resursseja.
Jos joku uskaltaa kertoa sinulle, että hän ei pysty selviytymään elämästä, tarvitsemme yhteiskunnan, jossa ei ole häpeällistä puhua ahdistuksesta, mielisairaudesta ja psykologisesta kivusta tai itsemurha-ajatuksista. On myös tärkeää muistaa, että mielisairaudella ja itsetuhoisuudella ei ole suoraa korrelaatiota. Tabu (käyttääkseni Jan Beskowin termiä), eli että on epämukavaa, ei-toivottua tai "tabua" puhua tästä ihmisenä olemisen osasta, on purettava. Voimme tehdä sen vuoden jokaisena päivänä. Yksinkertainen tapa on kysyä avoin kysymys "Kuinka voit?".
*Jan Beskow (1931-2020), professori ja psykiatri, oli yksi ruotsalaisen yhteiskunnan itsemurhien ehkäisytyön edelläkävijöistä ja kannatti itsemurhan näkemistä psykologisena onnettomuudena, joka voidaan suurelta osin estää. Vahvalla sitoutumisellaan ja tutkimuksellaan Jan oli yksi SPIV: n (Suicid Prevention i Väst) perustajista ja on merkinnyt paljon vahvistaakseen työtä itsemurhien ehkäisemiseksi ja vähentääkseen itsemurhien ja mielisairauksien "tabua". Jan oli myös tärkeä mentori HealSafen perustajalle Franz Jamesille itsemurhakysymyksissä, kun Franz aloitti tohtoriopintonsa fyysisen ympäristön tärkeydestä huoltajuushoidossa.
** Vuonna 2021 1 505 ihmistä kuoli, 204 ihmistä kuoli tieliikenteessä.
———————————————————
Lataa englanninkielinen teksti – LINK
Viittaukset:
https://ki.se/nasp/sjalvmord-i-sverige
https://suicidprev.se/kunskap-rad/
Händelseanalyser av suicid inom hälso- och sjukvården — En sammanställning och analys av händelseanalyser i Nitha Kunskapsbank
Folkhälsomyndigheten, 2019. Artiskelnummeri: 19050
Handbok för livskämpar. Filippa Gagnér Jenneteg, Susanne Tell, Jan Beskow. 2018. Libris förlag
